Surua, iloa ja multaa

By Marika`s - Marjakuja blogi - lauantaina, toukokuuta 19, 2018

Hei,

Viime viikot ovat olleet todella 
raskaita henkisesti.
Mummoni ikää 96 vuotta nukkui pois.

tulppaani kevt kukkapenkki

Ikävä on kova ja surua tulee käsiteltyä vielä ja kauan.
Eilen oli ihana muistotilaisuus ja saatoimme 
rakkaamme viimeiselle matkalle <3

Onneksi muistot jäävät
vaikka mummolaa ei enää ole.

Tämän kaiken tasapainoittamiseksi
on hyvä tehdä ruumiillista 
ja itselle iloa tuottavaa tekemistä.
Kuten käydä ostamassa 40 säkkiä multaa,
lapioida hiekkaa, lisätä multaa kukkapenkkeihin ja muualle pihassa
 ja tasoittaa nurmikkoa ja paljon,.. 
sekä istuttaa uutta nurmikkoa.

tulppaani kevät kukkapenkki

Oikeastaan suuriimman ruumiillisen työn tähän teki mieheni.
Mutta se ilo minkä se minulle tuotti,
oli parasta tähän aikaan.

Mutta minä paransin perennapenkkiäni, 
kitkin rikkaruohoja
ja lisäsin uutta multaa ja tarkoitus on vielä
kuorikatetta lisätä.

tulppaani kevät kukkapenkki

Alla olevassa kuvassa osaan on jo lisätty,
sekä vielä ei ole tasoitettu takaolevaa nurmikkoa.
Lisäsin kuorikatetta jotta kosteus kuumassa ja aurinkoisessa kukkapenkissä
säilyisi edes hiukan paremmin
ja lisäksi näyttää paremmalta
ja toivottavasti se estää rikkaruohojen nousua.

kukkapenkki kevät huolto

kuva ennen
kukkapenkki

kuva jälkeen
nurmikon istutus ja parantaminen

Tämä tuo silti niitä realiteettejä
itselle, olenhan nyt mummo,
joka yhtä lailla voi olla omille pienille sama
pullantuoksuinen mummola.
Vaikka olin ensimmäinen lapsenlapsi ja tein mummostani mummon.
Oli aika ja ikä kuitenkin eri.
Nyt vain vaalin mummon oppeja ja koitan opettaa lapsille,
niitä tärkeitä elämän taitoja
ja olla noille pienille se maailman paras mummola.

kuva jälkeen
nurmikon istutus ja parantaminen

Viime viikon äiteinpäivänä sain
omenapuun, tarhaomenapuun ja istutin sen penkkiin,
olin kuitenkin ymmärtänyt että se on hillittykasvuinen,
joten istutin sen kukkapenkkiin.
Toivottavasti oli näin. :)
Kukkimista ja satoa odotellessa,
Pitääkin lähteä kasteluhommiin...

Lisäksi vapun jälkeen vietettiin pikkuveljeni poitsun ristiäisiä,
joten sitähän tämä elämä on iloa ja surua..

Elämän kulkuun kun kuuluu niin kaikki mahdolliset olomuodot.


Love,




Saatat Myös Pitää

4 kommenttia

  1. Otan osaa suureen suruusi. Onneksi sait pitää mummon noin kauan ja muistot jäävät. Ikävä on varmasti kova.

    VastaaPoista
  2. Osanotot!
    Oma mummoni kuoli marraskuussa kunnioitetussa 97 vuoden iässä.

    VastaaPoista

★ Kaunis kiitos viestistäsi ★