SISUSTUS & LIFESTYLE -blogi | www.marjakuja.fi

Hei,

 ihanaa vuoden viimeistä viikkoa teille kaikille.

Ihanaa kun saimme viettää

melko perinteisen kotijoulun,

ei ollut kiire minnekkään, 

ja kaikilla oli todella hyvä fiilis.

söimme,

jaoimme lahjat,

kävimme viemässä kynttilät haudoille,

nauroimme ja 

minä itkinkin.

Niin kauniisti tyttöni oli minulle kirjoittanut.

Piirsin kuvan, siihen silmät jotka nauravat

ja suun joka hymyilee.

Piirsin korvat, jotka jaksaa kuunnella

ja sydämen joka jaksaa välittää.

Piirsin ihmisen joka on minulle tärkeä.

Piirsin sinut ÄITI!

Lasten koristelema aito kuusikin ilahdutti 

olohuoneessa muutaman päivän,

mutta eilen pääsi terassille.

Pikkupakkanen ja lumiukkosoppa,

Ihan mahtiyhtälö <3

Yhdessä olo antoi jälleen suuren määrän,

jaksamiseen tarvittavia työkaluja, että

jaksaa vallan hyvin ottaa arki kaikkineen vastaan.

Tästä on hyvä jatkaa ja 

ottaa uusi vuosi vastaan.

Love,

kun haluamme.

Koitan vielä olla välittämättä tuosta lumen sulamisesta ja katoamisesta

Hämärää on ollut ja varsinkin aikaisin aamulla kun kuvia otin.

Nämä kookospallot eivät ole meillä kuulunut

joulupöytään, vaikka retroherkkua ovatkin.

Ehkä taitaa olla tämän jälkeen..

Joskus jonkun uuden kokeileminen

tuntuu liian vaikealta toteuttaa,

mutta kun päättää kokeilla huomaakin

kuinka helppo se olikin.

Olen koittanut

olla avoimempi ja aina välillä

saan jotain uutta herkkua aikaiseksi.

Tälläkertaa vuorossa oli

KOOKOSPALLOT

Kokeilin kahta hiukan eri ohjetta

ja parhaimmat tuli tällä

Kinuskikissan ohjeella

Mietinkin jos vaikka pikkuiset 

muistamiset näillä..

Joulu on pian täällä.

Love,

Onko siellä enää ketään?

On ollut ihan hirveä ikävä teitä kaikkia

ihania ihmisiä siellä ruudun toisella puolella.

Arki on ollut ja tulee varmaan
vielä tovin olemaan

niin hektistä,
 etten meinaa saada sitä pientäkään hetkeä vain itselle.

Instagramia olen ja tulen varmasti

päivittämään useimmin,

Ensinnäkin on helppoa

vain kuvan muodossa viestittää tunnelmia

ja fiiliksiä.
Sytyttää kynttilät ja istua hetki hiljaa..

Ihan raapaisee, kun ei ole oikeastaan aikaa

edes välillä konetta aukaista, kun tiedän 

sen vievän ajan joltakin muulta.

Tämä on silti niin osa minua,

ettei se taida kovin hevillä edes irrota minusta.

Rakastan lukea ja fiilistellä toisten kuvilla.

Niistä yleensä omat ajatukset

alkavat tuottaa ajatuksia, mutta
myös niitä mitä olis pitänyt tehdä..

Muutosten syksy ja talvi on nyt käsillä
ja keväästä tai uudesta vuodesta en osaa
yhtään sanoa miten
tai mihin suuntaan asiat menee.

Ainahan sanotaan yhden oven sulkeutuessa,
toinen avautuu.
Tähän on ihan pakko luottaa,
että näin käy myös minun kohdallani.

Joulunodotusterveisin