Marjakuja 9 Vuotta – Matka Harrastuksesta Sydämenasiaksi
elokuuta 21, 2023No moikka,
Elokuu on minulle erityinen. MARJAKUJA-blogi viettää synttäreitä – ihan huikeat 9 vuotta on kulunut siitä, kun julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni. Päivämäärä oli tarkalleen 4.8.2014, ja muistan yhä sen pienen jännityksen, joka kupli vatsanpohjassa ennen julkaisun painamista.
Elokuu on minulle erityinen. MARJAKUJA-blogi viettää synttäreitä – ihan huikeat 9 vuotta on kulunut siitä, kun julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni. Päivämäärä oli tarkalleen 4.8.2014, ja muistan yhä sen pienen jännityksen, joka kupli vatsanpohjassa ennen julkaisun painamista.
Mikä matka tästä onkaan tullut. Kuinka paljon uutta olen oppinut, kokeillut ja kokenut tämän minulle niin tärkeän ja rakkaan harrastuksen kautta. Mukaan on mahtunut ihania yhteistyökuvioita, joista en silloin osannut edes unelmoida – ja ennen kaikkea te ihanat seuraajat, jotka olette kulkeneet mukana vuodesta toiseen. Kiitos siitä 🤍
Blogi, joka on kasvanut minun mukanani
MARJAKUJA ei ole pysynyt samanlaisena kaikkia näitä vuosia – eikä ole tarvinnutkaan. Sisustustyylini on muuttunut ainakin kolmeen kertaan, remontteja on riittänyt ja osa on edelleen kesken. Koti on elänyt mukana lasten kasvaessa, ja minä itse olen kasvanut rohkeammaksi.
Olen opetellut laittamaan itseni enemmän likoon. Olemaan myös kameran edessä, en vain sen takana. Ajattelin pitkään, että tämä on koettava nyt jos koskaan.
Ei trendikäs bloggaaja
En sovi mielikuvissani siihen, millaisena bloggaaja usein nähdään.
En ole trendikäs, en seuraa muotia tai meikkejä, ja iän puolesta olen jo kaukana somekiiltokuvista. Asun maalla, elän melko tavallista arkea ja pidän luonnonläheisistä asioista. Kierrätän, ostan vaatteita ja kodin sisustusta kirppareilta ja rakastan tätä omaa pientä maailmaa: äitiyttä, kotia, lapsiani, miestäni, mummoilua ja koiraani.
Tämä koko komppania pitää liikkeellä ja mielen hyvänä.
Meillä ei ole uutta, vastarakennettua taloa tai sisustuslehtien kotia – ja ehkä juuri siksi tämä tuntuu omalta ja aidolta.
En ole trendikäs, en seuraa muotia tai meikkejä, ja iän puolesta olen jo kaukana somekiiltokuvista. Asun maalla, elän melko tavallista arkea ja pidän luonnonläheisistä asioista. Kierrätän, ostan vaatteita ja kodin sisustusta kirppareilta ja rakastan tätä omaa pientä maailmaa: äitiyttä, kotia, lapsiani, miestäni, mummoilua ja koiraani.
Tämä koko komppania pitää liikkeellä ja mielen hyvänä.
Meillä ei ole uutta, vastarakennettua taloa tai sisustuslehtien kotia – ja ehkä juuri siksi tämä tuntuu omalta ja aidolta.
Miten bloggaaminen on muuttunut
Isoin muutos on tapahtunut itse tekemisessä.
Alussa kuvasin ja kirjoitin ihan kaiken blogiin. Nykyään osa sisällöstä elää Instagramissa, tarinoissa ja hetkissä, ja vain ne julkaisut, joihin olen oikeasti paneutunut, päätyvät blogiin.
Kyse ei ole laiskuudesta, vaan halusta tehdä asiat huolellisemmin. Kaikki ei aina ehdi tai jaksa loppuun asti, ja välillä on hyvä mennä kevyemmällä linjalla.
Kesällä elämä tapahtuu pihalla. Multaisten käsien, kukkapenkkien ja kahvikuppien äärellä. Läppäri pysyy kiinni, ja blogi odottaa sateisia päiviä – kuten tätä, jolloin päätin pyyhkiä pölyt koneen päältä ja avata sen pitkästä aikaa. Olenhan vielä lomalla.
Alussa kuvasin ja kirjoitin ihan kaiken blogiin. Nykyään osa sisällöstä elää Instagramissa, tarinoissa ja hetkissä, ja vain ne julkaisut, joihin olen oikeasti paneutunut, päätyvät blogiin.
Kyse ei ole laiskuudesta, vaan halusta tehdä asiat huolellisemmin. Kaikki ei aina ehdi tai jaksa loppuun asti, ja välillä on hyvä mennä kevyemmällä linjalla.
Kesällä elämä tapahtuu pihalla. Multaisten käsien, kukkapenkkien ja kahvikuppien äärellä. Läppäri pysyy kiinni, ja blogi odottaa sateisia päiviä – kuten tätä, jolloin päätin pyyhkiä pölyt koneen päältä ja avata sen pitkästä aikaa. Olenhan vielä lomalla.
Bloggaaminen – harrastus vai työ?
Vaikka tämä on täysin harrastuspohjalla, tuntuu se välillä myös oikealta työltä.
Pitää osata montaa asiaa: kirjoittaa, kuvata, editoida, julkaista – ja hoitaa ne tylsätkin paperiasiat. Joskus arki vie mennessään, kamera jää hyllylle ja tiskit kasaantuvat. Ja sekin on ihan oikeaa elämää.
Olen myös nähnyt, miten aika on muuttunut. Kiire ja nopeus näkyvät sisällöissä: videot lyhenevät, tahti kiihtyy. Jaksaako kukaan enää pysähtyä lukemaan pitkiä blogitekstejä?
Minulle tämä on silti myös päiväkirja. Paikka, johon muistot jäävät talteen päivämäärien alle. Usein huomaan palaavani vanhoihin postauksiin ja ihmetteleväni, että oliko tästä tosiaan jo näin kauan.
Aika tuntuu katoavan nopeammin, mitä vanhemmaksi tulen.
Pitää osata montaa asiaa: kirjoittaa, kuvata, editoida, julkaista – ja hoitaa ne tylsätkin paperiasiat. Joskus arki vie mennessään, kamera jää hyllylle ja tiskit kasaantuvat. Ja sekin on ihan oikeaa elämää.
Olen myös nähnyt, miten aika on muuttunut. Kiire ja nopeus näkyvät sisällöissä: videot lyhenevät, tahti kiihtyy. Jaksaako kukaan enää pysähtyä lukemaan pitkiä blogitekstejä?
Minulle tämä on silti myös päiväkirja. Paikka, johon muistot jäävät talteen päivämäärien alle. Usein huomaan palaavani vanhoihin postauksiin ja ihmetteleväni, että oliko tästä tosiaan jo näin kauan.
Aika tuntuu katoavan nopeammin, mitä vanhemmaksi tulen.
Kohti kymppiä
Blogin perustaminen on helppoa, varsinkin jos sinulla on aihe, josta haluat kertoa. Sen ylläpitäminen onkin sitten ihan oma maailmansa.
Mutta jos into ja halu tehdä sitä, mistä nauttii, on mukana, aika kulkee eteenpäin kuin huomaamatta. Oppien, kokeillen ja kokien.
Ja nyt, täällä ollaan – matkalla kohti täyttä kymppiä.
Mutta jos into ja halu tehdä sitä, mistä nauttii, on mukana, aika kulkee eteenpäin kuin huomaamatta. Oppien, kokeillen ja kokien.
Ja nyt, täällä ollaan – matkalla kohti täyttä kymppiä.
Kiitos, että olet mukana tässä matkassa 🤍
-7.jpg)
0 comments
★ Kaunis kiitos viestistäsi ★