SOME vs ARKI
syyskuuta 04, 2021Ihanaa syyskuun ensimmäistä lauantaita,
Ilmassa tuoksuu syksy vaikka monella on vielä kesälomaa pitämättä. Ehkä sade ja kosteus sen tekee, kuitenkin ilman tuoksun huomaa muuttuvan. Pitäisi aloittaa valmistautuminen syksyyn. Toki olen sen jo osittain tehnytkin. Kovasti miettinyt uusia sisustussävyjä ja tekstiilien värejä. Haluisin lisää pehmeyttä sekä syvyyttä sisustukseen.
Aloitan tämän käymällä läpi kaappeja. Kierrättämällä toki, kotoa löytyvillä tai mahdollisilla uusilla kirppislöydöillä.
Huomaan aika ajoin kirjoittavani syvällisempiä asioita, huomioita elämästä ja omasta olosta. Nämä asiat ovat vain huomioita minusta itsestäni ja omalla kokemuksella näistä kirjoitan. Tämä hiukan päiväkirjamainen kirjoituksella ei ole mitään tekemistä todellisilla diagnooseilla tai ratkaisuilla.
KESKITTYMINEN ASIOIHIN
Paljon on myös haaveita mitä pitäisi tai kuinka haluaisin, kuitenkin huomaan lankojen käsistäni katoavan. Olen muutenkin tässä huomannut itsessäsi liian monen asian tuoman ähkyn ja tällöin tuntuu olevan todella vaikea keskittyä yhteen asiaan. Se mistä ja mihin käytän aikani ja energiani. Olen tainnut kuormittaa itseni liikaa. Tältä ainakin nyt tuntuu.
Keskittyminen onnistuu kyllä, vaikka samalla takaraivossa kolkuttaa monta tekemätöntä juttua. Kärsimättömyys ja ajatusten kasassa pitäminen ja paikalla olo. Näihin meinaan enemmän tarvita sitä hyvää hyggeilyä. Ehkäpä pitää aloittaa kutominen. Sen tuoma rauhoittuminen taitaa olla paikallaan.
En mitenkään unohtele asioita, mutta tuntuu etten keskity tarpeeksi. En ainakaan siihen yhteen asiaan kerrallaan. Unohdan nimiä ja paikkoja. Kuormitan aivoja välillä ihan turhan paljon ja silloin alan säheltää.
Toisinaan tämä kirjoittaminen tuo kaivattua keskittymistä yhteen asiaan ja varsinkin tuntuu hyvältä käyttää aivoja ja ajatella oikein kunnolla tätä yhtä asiaa. Kuitenkin tarvitsen vastapainoa tälle ja pidän siitä että näen ulos. Toki työpöytäni on seinää vasten ja kuten huomasit läppäri ei ole siinä. Istun olohuoneessa. Näin voin keskittyä ja rauhoittua. Katsella tuulessa liikkuvia oksia ja lehtiä. Keskittyä luonnon liikkeisiin ja hengittämiseen.
RIITTÄMÄTTÖMYYS VAI KATEUS
Toisinaan huomaan itsessäsi sen toisille kateellisen Marikan nousevan mustasta mudasta ja koittavan saada minut mukaansa. Kirjoittelin vuonna 2018, riittämättömyydestä ja kateudesta Blogini historian toiseksi luetuin teksti. Melko ajankohtaisia ajatuksia tänäkin päivänä.
Tämä samainen tunne löysi minut.
Läppärini on maannut monta viikkoa etten ole siihen koskenut. Koska en ole PYSTY saavuttamaan sitä mitä monen fiidissä koen ja näen. Sosiaalisen paineen nousu. Omien kuvien riittämättömyys ja huonous saa aikaiseksi sen etten julkaise kuvia joita otan. Kuitenkin pitäisi muistaa oma aitous ja arki.
OMA ARKI
Vaikka ihan oikeasti tiedän mitä OIKEA elämä on. Elän sitä rakkaitteni kanssa ihan joka päivä. Iloinen ja suruineen. Pitää jälleen muistuttaa itseäni että se elämä ja arki eletään somen ja kameran ulkopuolella.
Mutta tunnistan itsessäni sen että jätän todella suuren osan elämäni asioista meidän seinien sisälle ja vain murto-osan päästän ulos.
Entä jos inspiraatioksi tarkoitetusta tuleekin itselle iso mörkö ja tämä saa aikaiseksi riittämättömyyden tunteen.
Olen näin kirjoittanut tuolloin ja tämä mörkö on se joka pitää kohdata ja muistaa mun elämä, mun koti.
Pyykkikone pyykkää puhdasta pyykkiä. Sohvan päällisten pesu ja kodin nurkkien kunnollinen pöllytys. Kunnon hyvää lohiruokaa, ehkä jotain jälkkäriksi. Kasa shittins creekkiä ja aurinko näyttäytyi. On just nyt hyvä näin.
Kivaa viikonloppua sinulle!
-7.jpg)
2 comments