En usko että kenenkään elämän onnellisuutta voisi mitata tehtyjen töiden mukaan. Tämä elämä on sellaista pyykittömyyttä ja pyykkäämistä vuorotelle. Kuvat ovat minulla kymmenen kertaa huonompia kuin sinulla, joten eipä huolta senkään suhteen. Oot hyvä just noin ❤️

Voi ihana kaimaseni, sinä puit omat ajatukseni niin hyvin sanoiksi! ❤️ Luulen, että nuo tunteet ovat itse kullakin aina silloin tällöin pinnassa.

Jos yhtään lohduttaa, meinasin eilen viskata niin älypuhelimen kuin tietokoneenkin ikkunasta hankeen kun ne eivät puhuneet kanssani samaa kieltä. Meidän piha on täynnä pentukoiran kakkaa ja pyykkivuori odottaa viikonloppua ja uusia pyykkinaruja kun kuivausrumpu meni rikki ;) Ihanaa ja niin kamalaa arkea tämä elämä kuitenkin pääosiltaan on. Ei anneta sen lannistaa meitä ❤️

Oi Marika!<3 Olen varma, että kaikilla on välillä riittämättömyyden tunnetta milloin mistäkin, ja kaikkien kotoa löytyy pyykkikasoja, tiskit pöydiltä ja elämää, joka ei päädy blogiin. Ei siksi, että se pitäisi sensuroida, vaan siksi, että en ainakaan itse saa minkäänlaista iloa niistä tiskikasoista, en todellisessa elämässä, enkä muiden jakamana.;D Eihän se ole saamattomuutta, jos neulot ja nautit tammikuun illoista ilman tietsikkaa! Olen itse tehnyt samoin, enkä pode huonoaomaatuntoa muusta, kuin jos kommentit jäävät useammaksi päiväksi vastaamatta, mutta senkin asian kanssa yritän oppia tulemaan toimeen...

Joskus, jos mulla on inspiksen puute, auttaa siihen siivous. Toisinaan taas Pinterest tai sellaiset blogit, joissa on kirjoittamisen aiheita. En muista, olenko sellaista koskaan käyttänyt, mutta niissä on kuitenkin mielestäni ihan hyviä jutunaiheita! Kun bloggaa vuosia, on selvää, että välillä tympääntyy ja sitä keksisi muutakin käyttöä ajalle. Toisaalta bloggaaminen on tuonut paljon ihania tuttavuuksia, ja vuorovaikutusta, josta olisi jäänyt paitsi ilman blogia! Oikeasti on varmaan ihan tarpeen välillä antaa noiden tunteidenkin tulla, sillä sitten voi aina miettiä bloggamisen merkitystä itselle ja ehkä saada uutta potkuakin jatkaa.<3

Tuttu tunne ja ihan varmaan meillä kaikilla joskus. Halaa ♥

Näitä riittämättömyyden tunteita tuntee ihan kaikki. <3 Usko pois niissä useimmissa kauniissa kuvissa, se pyykkivuori on siivottu kuvista pois. Eikä pelkästään kaunista ole kaikki ns. näennäisesti kaunis, vaan myös epätäydellisyys ja roso, joten armoa itselle <3 Ei ole ihme, että mälsityttää, kun talvi on mitä merkillisin.

Zemppiä Marika <3

Välillä tympii, välillä ei. Kun minua tympii, teen juttuja, joista tykkään. Koira on myös loistava terapeutti. Ei sitä voi kauan äksynä katsella...

Kuules blogikamuni, voin niin samaistua noihin kaikkiin tunteisiisi ja eniten minuun kolahti tuo hyvä huomio, minkä olit hienosti saanut sanoiksi eli "Entä jos inspiraatioksi tarkoitetusta tuleekin
itselle iso mörkö ja tämä saa aikaiseksi riittämättömyyden tunteen"
Olen monasti miettinyt bloggaamista ja sen tarkoitusta, välillä on oikein pysähdyttävä miettimään teenkö tätä varmasti rennolla otteella ja onko se oikea inspiraatio ja hyvä säilynyt minkä takia aloin joskus tähän harrastukseen. Kyllä tässä välillä saa sormi suussa miettiä sydän talvella mistä hyvän postaus aiheen ja kuvat repii, kun muutenkin pakkanen puree mielialaa :) Tsemppiä ja viikonloppuja ♥

Tiedän Jenni! ja ei meiltä niitä kalliita huonekaluja ja desingiä löydy. Vain oma elämä omassa kodissa.