9 kuukautta lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen – toipuminen, arki ja itsensä löytäminen
tammikuuta 05, 2026Heippa!
Mitä sinulle kuuluu? Tarkoitan juuri sinua – kiva, jos olet vielä matkassani mukana. ♥
Tänään pyyhin pitkästä aikaa pölyt läppärini päältä ja päätin istua alas kirjoittamaan. Aikaa on kulunut kuukausia siitä, kun viimeksi kirjoitin kunnolla, mutta nyt tuntui oikealta palata tähän hetkeen ja jakaa ajatuksia.
Kun yhdeksän kuukautta sitten matkasin Tampereelle kohti Tekonivelsairaala Coxaa lonkan tekonivelleikkaukseen, tuntui aika sekä loputtoman pitkältä että toivottoman lyhyeltä. Nyt, näin jälkeenpäin, voin sanoa: toipuminen on ollut hurjaa, raskasta ja samalla uskomattoman palkitsevaa.
Muisto leikkauspäivästä, joka ei unohdu
Muistan yhä sen hetken, kun kävelin kyynärsauvojen kanssa sisään Coxan ovista. Irrotin otteeni mieheni käsivarresta ja yritin olla reipas.
Itkin. Pelkäsin. Tsemppasin itseäni.
Se oli yksi niistä hetkistä, jotka jäävät kehoon ja mieleen. Sellainen, jota ei koskaan täysin unohda.
Itkin. Pelkäsin. Tsemppasin itseäni.
Se oli yksi niistä hetkistä, jotka jäävät kehoon ja mieleen. Sellainen, jota ei koskaan täysin unohda.
Elämä lonkkaleikkauksen jälkeen – keho opettelee uudelleen
Tänään lonkka muistuttaa välillä olemassaolostaan, mutta muutos on huikea. Pystyn liikkumaan, ja liikkuvuus paranee päivä päivältä. Nukun hyvin, herään ilman sitä jatkuvaa kipua, joka ennen hallitsi arkea.
Toinen jalka on ajoittain kankea, mutta se ei ole ihme. Olen kävellyt vuosia väärässä asennossa, ja se on jättänyt jälkensä lihaksiin ja hermostoon. Kireys kulkee niskasta kantapäihin asti.
Olen käynyt osteopaatilla ja fysioterapiassa, ja molemmista tuli sama viesti: keho on ollut pitkään epätasapainossa.
Hyvä uutinen on, että toisessa lonkassa ei toistaiseksi näy nivelrikkoa. Sen sijaan olen opetellut kävelemään uudelleen.
Työpäivän aikana otan 17 000–30 000 askelta, joten oikea askellus on elintärkeää. Hankin työkenkiin uudet pohjalliset ja kävin kahdesti opettelemassa fysioterapeutin kanssa kävelytapaa, joka ei rasita.
Kokonaisuudessaan lonkan tekonivelleikkauksesta toipuminen voi viedä vuodesta jopa kahteen.
Hyvä uutinen on, että toisessa lonkassa ei toistaiseksi näy nivelrikkoa. Sen sijaan olen opetellut kävelemään uudelleen.
Työpäivän aikana otan 17 000–30 000 askelta, joten oikea askellus on elintärkeää. Hankin työkenkiin uudet pohjalliset ja kävin kahdesti opettelemassa fysioterapeutin kanssa kävelytapaa, joka ei rasita.
Kokonaisuudessaan lonkan tekonivelleikkauksesta toipuminen voi viedä vuodesta jopa kahteen.
Paluu työelämään – ja omaan elämään
Kirjoitin Instagramiin 24.8.2025:
Huikeeta ihan oikeasti. Parin päivän päästä pääsen takaisin työelämään. 🤭
Sairausloma on ollut pitkä, mutta niin on ollut toipuminen, joka on ollut tarpeen.
Oikean lonkan tekonivelleikkauksesta on nyt 3,5 kuukautta.
Sain elämäni takaisin. 😪
Se hetki oli iso. Tajusin, kuinka paljon olin käynyt läpi – fyysisesti ja henkisesti.
Avun vastaanottamisen opettelu
Muistan tilanteen kaupassa. En jaksanut kävellä hakemaan itselleni juotavaa. Jäin odottamaan, että mieheni haki sen.
Se pysäytti.
Minä, joka olin aina tottunut pärjäämään yksin, huomasin tarvitsevani apua. Ja ennen kaikkea: suostuvani ottamaan sitä vastaan.
Se on ollut yksi suurimmista opetuksista tässä matkassa.
Se pysäytti.
Minä, joka olin aina tottunut pärjäämään yksin, huomasin tarvitsevani apua. Ja ennen kaikkea: suostuvani ottamaan sitä vastaan.
Se on ollut yksi suurimmista opetuksista tässä matkassa.
Kesä kotona – kuntoutusta ja rauhoittumista
Kesälomasta tuli pitkälti kotiloma. Olimme kotona, teimme pieniä reissuja, kiertelimme kirppareita ja kävimme syömässä hyvin.
Omakotitalon pihassa oli asioita, jotka olivat jääneet tekemättä. Pikkuhiljaa sain niitä valmiiksi.
Mutta eniten minä vain olin.
Olin läsnä. Hengitin rauhassa. Keskityin itseeni.
Loppukesästä olin ylpeä kaikesta, mitä olin saanut aikaan. Se oli kuntoutusta parhaimmillaan.
Omakotitalon pihassa oli asioita, jotka olivat jääneet tekemättä. Pikkuhiljaa sain niitä valmiiksi.
Mutta eniten minä vain olin.
Olin läsnä. Hengitin rauhassa. Keskityin itseeni.
Loppukesästä olin ylpeä kaikesta, mitä olin saanut aikaan. Se oli kuntoutusta parhaimmillaan.
Uimapuku, musiikki ja oma voima
Tänä kesänä puin uimapuvun päälle useammin kuin koskaan elämässäni.
Lämpimät poreet rentouttivat kipeää kehoa ja tekivät venyttelystä helpompaa. Kuulokkeissa soi musiikki, ja yksi biisi nousi ylitse muiden: Behm – Kaiken arvoinen.
Se tuntui osuvan suoraan tähän hetkeen.
Lämpimät poreet rentouttivat kipeää kehoa ja tekivät venyttelystä helpompaa. Kuulokkeissa soi musiikki, ja yksi biisi nousi ylitse muiden: Behm – Kaiken arvoinen.
Se tuntui osuvan suoraan tähän hetkeen.
Punaiset hiukset ja uudet värit
Yksi etappi, jonka päätin ottaa leikkauksesta selviytymisen jälkeen, oli hiusten värjääminen punaiseksi.
Kirjoitin 5.8.2025:
Aiemmin en nähnyt värejä kodissani tai itselläni. Tämä kesä toi mukanaan kesämekot, punaisen hiusvärin ja poskipunan.
Pieneltä kuulostava asia, mutta minulle iso.
Terapiakävelyt ja kevyempi olo
Sairausloman aikana paino nousi yli seitsemän kiloa. Vuoden vaihtuessa olin saanut pudotettua kahdeksan kiloa.
En aloittanut laihdutuskuuria.
Aloin vain miettiä, mitä syön. Jätin sokerin. Ja lähdimme mieheni kanssa terapiakävelyille.
Niillä puhumme kaikesta, mikä on mielen päällä.
Se helpottaa elämää enemmän kuin osasin kuvitella.
En aloittanut laihdutuskuuria.
Aloin vain miettiä, mitä syön. Jätin sokerin. Ja lähdimme mieheni kanssa terapiakävelyille.
Niillä puhumme kaikesta, mikä on mielen päällä.
Se helpottaa elämää enemmän kuin osasin kuvitella.
Ensimmäinen tatuointi 51-vuotiaana
Otin elämäni ensimmäisen tatuoinnin 51-vuotiaana.
Mietin hetken: Olenko liian vanha? Mitä muut ajattelevat?
Sitten tajusin.
Tämä ei kuulu kenellekään muulle kuin minulle.
Tämä on minun elämäni. Haluan ison leikkausarven muuttaa kauniiksi sitten kun sen aika on.
Mietin hetken: Olenko liian vanha? Mitä muut ajattelevat?
Sitten tajusin.
Tämä ei kuulu kenellekään muulle kuin minulle.
Tämä on minun elämäni. Haluan ison leikkausarven muuttaa kauniiksi sitten kun sen aika on.
9 kuukautta myöhemmin – onnellisuus näyttää tältä
Nyt on helppo hymyillä.
Ensi viikolla tulee yhdeksän kuukautta lonkan tekonivelleikkauksesta. Olen onnellinen. Kipua ei enää ole, ja olen opetellut tykkäämään itsestäni enemmän.
Arki on palannut perheeseen.
Toki jumppaaminen jatkuu – lonkka tarvitsee yhä vahvistusta. Olen aloittanut pilateksen ja huomannut sen helpottavan liikkuvuutta ja kehon hallintaa.
Ensi viikolla tulee yhdeksän kuukautta lonkan tekonivelleikkauksesta. Olen onnellinen. Kipua ei enää ole, ja olen opetellut tykkäämään itsestäni enemmän.
Arki on palannut perheeseen.
Toki jumppaaminen jatkuu – lonkka tarvitsee yhä vahvistusta. Olen aloittanut pilateksen ja huomannut sen helpottavan liikkuvuutta ja kehon hallintaa.
Lause, joka kulkee mukanani
Onnelliset ihmiset kohtelevat kaikkia kunnioituksella ja arvostuksella – myös itseään.
Se on lause, jonka yritän muistaa joka päivä.
Yhteenveto – tämä matka muutti minut
Lonkan tekonivelleikkaus ei muuttanut vain kehoani.
Se muutti tapaani katsoa itseäni, elämääni ja sitä, mikä on oikeasti tärkeää.
Jos sinä olet tämän saman matkan alussa tai keskellä, haluan sanoa tämän:
Sinä pystyt tähän. Ja vielä jonain päivänä huomaat hymyileväsi helpommin kuin nyt osaat kuvitella.
Se muutti tapaani katsoa itseäni, elämääni ja sitä, mikä on oikeasti tärkeää.
Jos sinä olet tämän saman matkan alussa tai keskellä, haluan sanoa tämän:
Sinä pystyt tähän. Ja vielä jonain päivänä huomaat hymyileväsi helpommin kuin nyt osaat kuvitella.
Kuinka kauan lonkan tekonivelleikkauksesta toipuminen kestää?
Toipuminen on yksilöllistä. Kevyempi arki voi alkaa jo muutamassa kuukaudessa, mutta kehon kokonaisvaltainen palautuminen voi viedä vuodesta kahteen.
Milloin voi palata töihin lonkkaleikkauksen jälkeen?
Monet palaavat töihin 2–4 kuukauden kuluessa, riippuen työn kuormittavuudesta ja omasta toipumisesta. Lisäksi vasta 3 kuukauden kuluttua saa mennä kyykyyn.
Onko kipu poissa lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen?
Useimmilla leikkausta edeltänyt nivelkipu helpottaa merkittävästi. Lihasperäinen kipu ja jäykkyys voivat kuitenkin jatkua vielä pitkään.
Auttaako fysioterapia ja pilates toipumisessa?
Kyllä. Ohjattu fysioterapia ja kehonhallintaa kehittävä harjoittelu, kuten pilates, voivat tukea liikkuvuutta ja lonkan vahvistumista merkittävästi.
-7.jpg)
4 comments
Todella upeaa kuulla kuinka hyvin sinun lonkka on parantunut ja samalla se tärkeä
VastaaPoistanormaali toimintakyky palannut pikku hiljaa. Tiedän omasta kokemuksesta, että kun pitkään
- lue vuosia - vain sinnittelee kivuissa niin yhtäkkiä avautuukin ihan uusi maailma
kun ei enää tarvitse "kulkea kyyryssä kuin Notre Damen kellonsoittaja" vaan pystyy
olemaan suorassa. Tuo kehon "vinoasento" on itselleni ihan tuttu ja siitä pois pääseminen
vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. On tärkeää olla sinut itsensä kanssa joten peukutan myös terapiakävelyitä. Hyvää uutta alkanutta vuotta 2026 Marika ♥
Kiitos Marjo <3
PoistaMukava lukea kuulumisiasi pitkästä aikaa ♥ ¨
VastaaPoistaTsemppiterveisin Suvi
Kiitos Suvi <3
Poista★ Kaunis kiitos viestistäsi ★