SAIN ELÄMÄNI TAKAISIN TEKONIVELLEIKKAUKSELLA
tammikuuta 05, 2026Heippa !
Mitä sinulle kuuluu?
Tarkoitan juuri sinua, kiva jos olet vielä matkassani mukana.
♥
Aikaa on mennyt monta kuukautta, kun en ole istunut paikalla kirjoittamassa tai edes moneen kuukauteen en ole läppäriäni avannut, kunnes tänään päätin pyyhkiä pölyt sen päältä ja kirjoittaa teille ajatuksiani <3
Kun 9 kuukautta sitten matkasimme Tampereelle kohti tekonivelsairaala Coxaa. Aika tuntuu nyt lyhyeltä ja toisaalta tosi pitkältä ja ainakin toipuminen on ollut todella hurjaa. Siitä ei ole kiistäminen. Muistan sen kauhun joka minut valtasi mennessäni keppien kanssa sisään ovista, irrottaessani itseni miehen käsivarsilta ja olemalla reipas. Itkin ja yritin tsempata itseäni.
Melko hurjaa, eikö :D
Vielä lonkka välillä muistuttaa olemassa olostaan, mutta muutos on huikea. Voin liikkua ja liikkuvuus parantuu päivittäin ja nukun hyvin. Toinen jalka on välillä kankea, mutta en ihmettele kun on vuosia kävellyt väärin, on lihakset ja hermosto kireällä ja niin kaikki ympärillä kipeytyy. Olen käynyt osteopaatilla ja fysioterapiassa ja kaikesta sama tuomio. Toisessa lonkassa ei taida onneksi olla nivelrikkoa, mutta niskasta alkaen kantapäihin asti on lihasjumeja ja kropan asento on hiukan vino, jotka on oireita väärin kävelystä ja vääristä liikkeistä. Työkenkiin hankin uudet pohjalliset, kun jalkani teki ihmeellisen liikkeen väärässä asennossa. Tämä on jo helpottanut kävelyä. Otan työvuoron aikana askeleita 17000-30000 joten on tärkeää että huomioi oikean kävelyn. Kävin kahdesti opettelemassa oikean kävelytavan joka ei rasita.
Leikatun lonkan parantumiseen kokonaisuudessa voi mennä aikaa vuodesta- 2 vuoteen.
Olen kirjoittanut Instagramiin 24.8.2025 näin
Huikeeta ihan oikeasti. Parin päivän päästä pääsen takaisin työelämään. 🤭
Sairausloma on ollut pitkä mutta niin on ollut toipuminen, joka on ollut tarpeen. Oikean lonkan tekonivelleikkauksesta on nyt 3,5 kuukautta.
Sain elämäni takaisin 😪 Alkoi itkettää kun mietin mitä olen käynyt läpi. Tämä on ollut melkoinen mankeli.
Oli tilanne jonka muistin. Kävimme mieheni kanssa kaupassa ja en jaksanut kävellä hakemaan juotavaa itselleni. Jäin odottamaan kun mieheni haki minulle. Tämä pysäytti minut. En minä tarvitse apua tai ole asioita joihin en pysty. On ollut opettelua etten ole voinut/ jaksanut/ pystynyt tekemään kaikkea itse, vaan olen saanut apua pyytämättä sekä pyytäessä.
Se mitä olen oppinut niin rauhoittuminen ja paikalla olo ja keskittyminen vain itseeni. Keskittyminen itseeni ja vain hengittämiseen rauhassa. Olemalla läsnä ja paikallaan nauttimalla olosta.
Kesäloma oli aika kotiloma, joten olen ollut kotona paljon. Se on tehnyt hyvää. Pois lukien pienet reissut joita miehen kanssa teimme. Kiertelimme kirppareita ja kävimme syömässä hyvin. Olihan monta asiaa omakotitalon pihassa jäänyt tekemättä. Nyt niitä pikku hiljaa olin tehnyt 😃 mutta eniten olen vain ollut. Loppu kesästä olin niin ylpeä kaikesta jotka sain tehtyä. Kuntoutusta parhaimmillaan.
Se että olen pukenut useimmin kuin ikinä elämäni aikana uimapukua päälle. Lämpimät poreet rentouttivat oikein kunnolla kipeää kroppaa ja helpotti venytysten tekemistä ja kyllä teki myös päälle hyvää kun kuulokkeissa soi hyvä musiikki. Voimabiisinä Behm kaiken arvoinen. 🥰
Sairausloma on ollut pitkä mutta niin on ollut toipuminen, joka on ollut tarpeen. Oikean lonkan tekonivelleikkauksesta on nyt 3,5 kuukautta.
Sain elämäni takaisin 😪 Alkoi itkettää kun mietin mitä olen käynyt läpi. Tämä on ollut melkoinen mankeli.
Oli tilanne jonka muistin. Kävimme mieheni kanssa kaupassa ja en jaksanut kävellä hakemaan juotavaa itselleni. Jäin odottamaan kun mieheni haki minulle. Tämä pysäytti minut. En minä tarvitse apua tai ole asioita joihin en pysty. On ollut opettelua etten ole voinut/ jaksanut/ pystynyt tekemään kaikkea itse, vaan olen saanut apua pyytämättä sekä pyytäessä.
Se mitä olen oppinut niin rauhoittuminen ja paikalla olo ja keskittyminen vain itseeni. Keskittyminen itseeni ja vain hengittämiseen rauhassa. Olemalla läsnä ja paikallaan nauttimalla olosta.
Kesäloma oli aika kotiloma, joten olen ollut kotona paljon. Se on tehnyt hyvää. Pois lukien pienet reissut joita miehen kanssa teimme. Kiertelimme kirppareita ja kävimme syömässä hyvin. Olihan monta asiaa omakotitalon pihassa jäänyt tekemättä. Nyt niitä pikku hiljaa olin tehnyt 😃 mutta eniten olen vain ollut. Loppu kesästä olin niin ylpeä kaikesta jotka sain tehtyä. Kuntoutusta parhaimmillaan.
Se että olen pukenut useimmin kuin ikinä elämäni aikana uimapukua päälle. Lämpimät poreet rentouttivat oikein kunnolla kipeää kroppaa ja helpotti venytysten tekemistä ja kyllä teki myös päälle hyvää kun kuulokkeissa soi hyvä musiikki. Voimabiisinä Behm kaiken arvoinen. 🥰
Yksi etappi jonka päätin ottaa kun olen selviytynyt leikkauksesta oli hiusten värjääminen punaiseksi. 5.8. 2025 kirjoittelin näin:
Aiemmin en nähnyt värejä kodissani tai Itselläni. Tämä kesä toi mukanaan kesämekot sekä punaisen hiusvärin sekä poskipunan.
Nyt on helppo hymyillä. Oikeasti. Ensi viikolla tulee 9 kuukautta leikkauksesta. Olen niin onnellinen. Kaikki se kipu on poissa ja olen opetellut tykkäämään itsestäni. Arki on palannut perheeseen.
Toki armoton jumppaaminen jatkuu vielä että lonkka vahvistuu ja parantuminen jatkuu. Nyt olen aloittanut pilateksen ja huomannut sen helpottavan liikkuvuutta.
Nyt on helppo hymyillä. Oikeasti. Ensi viikolla tulee 9 kuukautta leikkauksesta. Olen niin onnellinen. Kaikki se kipu on poissa ja olen opetellut tykkäämään itsestäni. Arki on palannut perheeseen.
Toki armoton jumppaaminen jatkuu vielä että lonkka vahvistuu ja parantuminen jatkuu. Nyt olen aloittanut pilateksen ja huomannut sen helpottavan liikkuvuutta.
 |
| Onnelliset ihmiset kohtelevat kaikkia kunnioituksella ja arvostuksella, myös itseään. |
Painoni nousi yli 7 kg kun jäin sairauslomalle ja nyt vuoden vaihtuessa olen saanut pudotettua 8 kg ja voin paremmin ja kevyemmin kuin muutamaan vuoteen. En aloittanut mitään laihdutuskuuria, vain mietin mitä syön, jätin sokerin ja koitamme käydä miehen kanssa terapiakävelyllä. Terapiakävelyllä puhumme kaikesta asioista joita on mielen päällä. Kaikki tämä helpottaa elämää. Olen tämän vuoden aikana opetellut kuka Marika on ja tykkäämään itsestäni enemmän. Ehkä jo ensi kesänä hankin ne bikinit.
Onnelliset ihmiset kohtelevat kaikkia kunnioituksella ja arvostuksella, myös itseään.
Onnelliset ihmiset kohtelevat kaikkia kunnioituksella ja arvostuksella, myös itseään.
Lisäksi otin elämäni ensimmäisen tatuoinnin 51- vuotiaana.
Mietin olenko liian vanha tai mitä muut ajattelevat. Kunnes päätin ettei tämä kuulu kenellekään muulle kuin minulle. Joten tämäkin haave toteutuu ja saa jatkoa. Tämä on minun elämäni.
Terkuin Marika
-7.jpg)
.jpg)
0 comments
★ Kaunis kiitos viestistäsi ★