Mitä minulle kuuluu – arkea, kauneutta ja aikaa meille

toukokuuta 15, 2024

Moikka,
Jäin miettimään, mitä minulle oikeastaan kuuluu. Ehkä pieni hetki tästä hetkestä – tai niistä ajatuksista, jotka pyörivät mielessä.

Aika kulkee siivillä. Kesä tuntui tulevan suoraan kevään ohi, ja tänään mittari näytti jo +23 astetta. Melko lämmintä, varsinkin tällaiselle varjossa viihtyvälle.

Valkoisessa keraamisessa kannussa oleva neilikkakimppu ruokapöydällä. Pöydällä on punotut pyöreät tabletit ja taustalla näkyy vaalea seinä ja kehystetty taulu.

Kauneutta arjessa – neilikkakimppu ja pellavaliinat

Äitienpäivä tuli ja meni, ja lapset muistivat minua kauniilla neilikkakimpulla. Olin jo melkein unohtanut, miten kestäviä ja ilahduttavia neilikat ovat.
Kimppu on saanut minut hymyilemään aamuisin, päivisin ja iltaisin. Ehkä tämän kesän kukissa saa olla enemmän väriä.

Olen ottanut käyttöön myös vanhat pellavaliinat, jotka aiemmin säästin vain “erityisiin hetkiin”. Miksi kaunis pitäisi piilottaa kaappiin? Arki ansaitsee omat pienet juhlahetkensä.

Piha, kevätsiivous ja haaveet

Pihasuunnitelmat ja kevätsiivoukset ovat edenneet pikkuhiljaa. Haravoinnit on tehty, perennapenkit siivottu ja terassit melkein valmiina – kukat vain puuttuvat.
Muutama multapussi odottaa jo, että saan tehtyä kesäkukkaistutuksia.

Silti tuntuu, että vapaapäivät kuluvat usein rästihommien hoitamiseen. Haaveita riittää aina enemmän kuin tunteja päivässä.

Lähikuva värikkäästä neilikkakimpusta, jossa on vaaleanpunaisia, punaisia ja valkoinen neilikka vihreiden lehtien keskellä. Taustalla näkyy vaalea pöytäliina.

Minä ja me – uusi elämänvaihe

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä vuodesta 1990. Se on 34 vuotta.
Tästä ajasta olen ollut äiti 30 vuotta. Pian jo 31.
Nyt, 50-vuotiaana, elämässä on alkanut uusi vaihe. Lapset ovat kasvaneet, ja arki on yhä useammin vain meitä kahta.
Huomaan, miten hyvältä tuntuu keskittyä itseeni ja parisuhteeseen.
Varasin itselleni ajan ripsien kestotaivutukseen ja kulmien laminointiin. Pieniä asioita, mutta sellaisia, jotka saavat tuntemaan olon huolitelluksi ilman suurta vaivannäköä.
Ja sitten se, mitä odotan kauhunsekaisilla tunteilla:
sokerointi.
En ole koskaan käynyt, mutta nyt ajattelin kokeilla. Tiedän jo etukäteen, että se kirpaisee. HUI.

Äitienpäivän sanat

13-vuotiaani kirjoitti korttiin:
  • Mahtava
  • Avulias
  • Reilu
  • Ihana
  • Kiva
  • Auttavainen

Näitä sanoja kannan mukanani pitkään.

Peilikuva 50- vuotiaasta naisesta vaaleassa topissa ja mustissa housuissa kotona.
Muutokset ja itsestä huolehtiminen

Kun vanhenemme, muutumme – sekä sisältä että ulkoa.
Vaivoilta ja vioilta ei säästy kukaan. Haluan silti pitää huolta itsestäni, edes niissä asioissa, joihin voin vaikuttaa.
Painon kanssa tasapainoilu on oma taiteenlajinsa. Tuntuu, että pelkkä pullan ajatteleminen näkyy vyötäröllä. Silti yritän suhtautua kehooni lempeämmin.
Opin pikkuhiljaa, mikä tuntuu omalta:
  • pukeutumisessa
  • hiuksissa
  • meikissä

Vähemmän on usein enemmän.
Ehkä se on se varmuus, joka tulee, kun alkaa oikeasti hyväksyä itsensä.

Yhdessä oleminen

Vaikka kaipaan joskus sitä lapsiperhearjen kaaosta, olen myös kiitollinen tästä rauhallisemmasta vaiheesta.
Meillä on mieheni kanssa enemmän tilaa tehdä asioita yhdessä. Vaikka vain käydä syömässä arkena kahdestaan.
Puhua.
Olla.
Olla parhaan ystävän kanssa.

Pienet ilot

Kaunis kimppu pöydällä.
Pellavaliina arki-iltana.
Hiljainen hetki pihalla.
Ne ovat nykyään suuria asioita.

On maailman parasta olla just teidän äiti.

Saatat Pitää Myös

0 comments

★ Kaunis kiitos viestistäsi ★

F A C E B O O K