Mitä minulle kuuluu? Bloggaja Marika
heinäkuuta 24, 2020Hei kaikille,
Kesälomalla, aika ihanaa kun ei tarvitse suunnitella tekemisiään ja voin oikeasti taas hetkeksi keskittyä tähän ihanaan harrastukseeni.
Aamu kahvin keiton ja yhden kupposen jälkeen tai oikeastaan kahden :)
Starttasin ruohonleikkurin, katsoin että voisi vettä sataa, pilvisellä tämä on kuitenkin mukavampaa kuin aurinkoisella. Olen oikeasti koittanut saada nurmikon kauniimmaksi ja kestävämmäksi ja osin olen siinä onnistunut. Aiemmin leikkasin liian lyhyeksi ja keräsin kaiken leikkuujätteen pois. Tämä söi kaiken nurmikolta, nurmikon juuret lyheni ja heikkeni.
Kalkitseminen ja hiukan pidemmäksi, oikeastaan aika paljon pidemmäksi jättäminen ja leikkuu jätteen jättäminen nurmikolle on tuonut paljon parempi kuntoisen nurmikon kuin aiemmin.
Tällä kuitenkin juoksee lapsia ja yksi koira spurttailee sekä me aikuiset.
Leikkuun jälkeen pulahdin 20 asteiseen uimaveteen ja uusien kahveiden jälkeen avasin läppärin.
Niin tämä tapahtui oikeasti jo kaksi päivää sitten, sen jälkeen on vain satanut.
Mietin että voisin esitellä hiukan itseäni teille ja kertoa mitä minulle kuuluu?
Marika
Blogin takana häärää 46 -vuotias Marika : Äiti, vaimo, sisko, täti sekä mummo.
Marjakuja on punavalkoinen yksikerroksinen puutalo.
Kanssani täällä asustaa 48 -vuotias mieheni, 9 -vuotias poika sekä ihan kohta14 -vuotias tyttö sekä 5 -vuotias kultainennoutaja jäpäläinen.
Omilleen ovat lähteneet 27 -vuotias poika, 24 -vuotias tyttö sekä pian 21- vuotta täyttävä poika.
Yhdessä olemme mieheni kanssa olleet vuodesta 1990, naimisiin menimme 1997, joten siinä on ollut matkaa tähän päivää jos toinenkin.
Olemme mummola, kohta 4-vuotiaan pojan ja kohta 3- vuotiaan tytön ja vielä syntymättömän vauvan mummola.
Ihana ajatus emme ole päässyt vielä lapsiperhe arjesta kun meidän arki on täyttynyt mummoilusta.
Aloitin blogini 2014 kun nuo minun lapset ja mies yllytti. Olen vieläkin sitä mieltä etteivät ne jaksaneet enää kuunnella kirppislöydöksistäni tai kukkapenkin kukista.
Tämä on ollut ja tulee olemaan upea harrastukseni, oma juttuni, joka antaa voimaa jaksaa arki ja sen haasteet.
Tykkään touhota kokoajan jotain, välillä en pysty keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, vaan saan aivotuksen johonkin toiseen. Aika monta tapahtumaa olisi yhtä aikaa päällä, onneksi mieheni osaa ohjailla, ettei joka huone ole yhtäaikaa levällään. Toki olen myös se joka patistaa tekemään tekemättömiä töitä. Näin tämä kompo säilyy.
Tämän kirjoituksen myötä olen käynyt suihkussa, meikannut, laittanut kuontalon kuntoon, tehnyt ruokaa ja salaatin, pöyhinyt nuo sohvan tyynyt ja keittänyt kahvit.
Paikallaan pysyminen on välillä tuskaa. Sen vuoksi välillä tavarat muuttaa paikkaansa aika ripeästi.
Rakastan rymsteerausta, ensinnäkin välillä muutos voi olla parempi kuin alkuperäinen sekä tulee siivottua kunnolla ja voin tehdä löytöjä omista kaapeista.
Omasta mielestäni en osaa hahmottaa, toki pitäähän minun nyt edes hiukan osata, kun miettii sisustusta. Tai sitten kukaan ei kerro totuutta.
Bloggaaja
Kun aloitin vuonna 2014 pikkumies oli 3-vuotias, nyt 9-vuotias esiteini.
Olen tullut jo kaksi kertaa mummoksi. Lisäksi tuorein tapaus pitäisi syntyä ihan pian. Olen myös vaihtanut työpaikkaa. Elämässä on tällä hetkellä kaikki todella hyvin.
Kodin sisustuksessa kuten asukkaassakin on tapahtunut isoja muutoksia.
Monetkaan asiat eivät vain ole mitenkään itsestään selvyyksiä, ei todellakaan.
Olen monen asian kohdalla oikeasti tehnyt töitä tavoitteeni saavuttamiseksi tai sen mahdollistamiseksi.
En ole ikinä osannut antaa periksi. Aina vain lyönyt päätä uudelleen ja uudelleen seinään.
Siksi olen todella onnellinen miehestäni, jonka kanssa tämä on ollut mahdollista ja lapsistani ja kuinka hyvin heillä jokaisella tänä päivänä menee.
Periksi antamattomuutta toivon oikeasti myös heille. Ainakin tytöt on tainnut tulla äitiinsä :)
Äitinä olen sen joka pitää langat käsissään, halaa ja kysyy mitä kuuluu ja välillä ketoa mitä kuuluu juuri nyt tehdä ja antaa periksi. Kannanhuolta vaikka ei aina tarvitsisi, mutta en jätä ketään yksin.
Muistan ja kerron kuinka välitän leipomalla herkkuja. Mutta osaan olla myös hankala, määräilijä ja ihan tyhmä.
Bloggaajana elän aitoa elämää, kerron ja kirjoitan vain positiivisista asioista, niistä joista pidän.
Siksi olen tyytyväinen jos pysyt matkassani mukana.
Bloggaaminen
Ensikuussa tulee 6- vuotta siitä kun aloitin.
Tämä on aika pitkä aika, mutta kun sanottavaa ja kuvattavaa on ollut niin paljon.
Valokuvaaminen on parantunut huomattavasti, toki laitteistokin on muuttunut ja asioita opittu.
Koti on muuttunut huomattavasti. Tämä on yksi hyvä syy pitää blogia. Näen päiväkirjamaisesti mitä on ollut milloinkin ja sen konkreettisen muutoksen, et pelkästään muistin varaisen. Varsinkin kun olemme tehneet remonttia. Mutta myös suurinta pääosaa pitää sisustus. Vaikka puitteet pysyy samana saa sisustuksella suurenkin muutoksen aikaiseksi
Tämä kirjoittaminen..
Niin välillä sanat soljuu ulos kuin pulputtaessani. En tiedä mistä nämä tulee. Oikeinkirjoitusvirheitä sattuu, kun sormet vain menee näppäimistöllä ja välillä ei itse näe omia virheitä.
Parasta on kun saan tehdä tämän omalla tavallani ja tehdä asioita joista pidän.
Pelkästään positiivisia ja kivoja asioita.
Olen aikuisten oikeasti todella positiivinen luonne ja valitettavasti se välillä näkyy. Hymyilen paljon ja siksi nuo naururypyt on vain ja pysyy. Kaikki eivät siitä pidä, mutta en anna sen häiritä. Toki hiljaakin osaan välillä olla ja kuunnella muita.
Lifestyleblogi = sisustusblogi
Blogini pääteema on lifestyle, ensinnäkin koska en voi laittaa blogiani vain yhteen kategoriaan. Mutta jos se täytyy on se sisustusblogi.
Lifestylen minä itse ajattelen elämäntapaa, välillä leivotaan, välillä pöyhitään uusia tyynyjä ja asetellaan uusia hankintoja kuvattavaksi ja välillä maalataan tai tehdään jotain isompaa remonttia. Kuitenkin ne kaikki liittyy omalla tavallaan sisustukseen. Ilman kaunista lattiaa on turha ottaa tilasta kauniita kuvia.
Lifestyle voisi silti olla kuitenkin enemmän elämäntapaa, kuntoilua, ruokaa, vaatteita ja omaa oloa.
Joten muutin blogini pelkästään sisustusblogiksi vaikka välillä tehdään muuta kuin pöyhitään tyynyjä.
Tyynyjen pöyhinnällä tarkoitan sitä pikkumaista Marikaa joka viilaa välillä hiukan liikaa ja ei osaa ottaa rennosti rentoja kuvia ja ei ihan aina osaa nauraa itselleen.
Koska kirppistely ja kierrätys on iso osa minua, ei meiltä löydy uusimpia trendejä. Toki on välillä niitäkin tullut kirppareilla vastaan, mutta muuten uskon sen olevan omaan tyyliin sisustamista eli sitä persoonallista. Monikerroksellisuutta uutta ja vanhaa sekaisin ja paljon ikeaa.
Tällä hetkellä vanha roosa värinä ihastuttaa ja makuuhuone ja vaatekaappini on saanut hiukan lisää väriä.
Nykyään rakastan boheemia sisustusta, rottinkia, kuvioita ja viherkasveja, samalla kuitenkin myös hitusen rustiikkisuutta. Maalaisromanttisessa sisustuksessa pidin myös kovasti rustiikkisesta. Vaikka maalaisromanttinen on saanut lähteä, on osin rustiikkinen saanut jäädä.
Anteeksi jos tuotin pettymyksen ja en ole itse kuvattavana.
Blogini on selvä sekametelisoppa sisustamista, leivontaa, remonttia sekä puutarhailua.
Kiitos kun olet mukana ja uudet seuraajat kiva kun piipahdit,
Toivottavasti tulet myös uudestaan <3
-7.jpg)
3 comments