Ensimmäinen ajatus, kun aloin kirjoittaa tätä, oli selkeä ja raskas:
En jaksa enää olla reipas tyttö.
En jaksa enää olla reipas tyttö.
Mummu, minun esikuvani
Mummu oli minun idolini. Hän oli todellinen reipas tyttö.
Sodan aikana hän käveli Karjalasta pakoon niin, että kengät kuluivat puhki. Hän oli nainen, joka teki kaiken itse – ja teki sen aina.
Mummu hoiti perheen, johon kuului omien lastensa lisäksi isovanhemmat, kodin ja työn kenkätehtaassa. Hän halkoi puut, leikkasi nurmikon, teki ruoan ja leipoi. Mutta ennen kaikkea hän aina otti syliin.
Hän oli maailman ihanin ihminen. Ja hän kasvatti minut.
Lapsuudesta vastuunkantajaksi
Minusta kasvoi tomera pieni tyttö, jolle opetettiin kaikki kotityöt. Sellainen lapsi, joka pärjäsi koulussa eikä joutunut hankaluuksiin eikä ollut kenellekään huolenaihe.
Siinä missä pienen kymmenenvuotiaan olisi ollut hyvä olla vielä lapsi, minä hoidin kotia ja naapuruston pienempiä lapsia.
Kun olin yksitoista vuotias äidille syntyi pikkuveli. Myöhemmin vielä kaksi poikaa lisää. Minä isosiskona vein heidät tarhaan ja hain kotiin siivosin, tein ruokaa. Osasin myös ommella tai leipoa, olihan mummu minua opettanut.
Olin tomera lapsi josta kasvoi tomera aikuinen.
Työelämään liian varhain
Sain ensimmäiseen työpaikkaani 13- vuotiaana. Siivoamalla tehtaiden toimistotiloja iltaisin tienastin omaa rahaa ja kävin samalla ylä-astetta. Peruskoulun jälkeen olin jo 15- vuotiaana puhelinvaihteesta toimistotöitä. Vuosi oli 1988. Olinhan itsenäinen ja vahva nuori nainen- tai ainakin minun kuului olla.
Reipas tyttö perhe-elämässä
Kun tapasin mieheni vuonna 1990, aloitimme perhe-elämän. Osasinhan jo kaiken. Hoidin kodin, työn, lapset, ruoan sekä pyykit. Kaiken.
Koti oli aina siisti, lapset puhtaita ja pöydässä oli aina ruokaa.
Mutta mieheni kanssa minun ei tarvinnut olla ikinä se reipas, riitti että olin vain oma itseni.
Mitä tarkoittaa olla “reipas tyttö”?
Reipas tyttö on oma-aloitteinen, aktiivinen, liian kiltti ja liian tunnollinen.
Sellainen, joka tekee kaiken etukäteen, ettei kukaan voi sanoa, että jotain jäi tekemättä.
Hän on aina ajoissa.
Hänellä on monta rautaa tulessa- jaksoi tai ei.
Hän hymyilee kauniisti, koska reipas tyttö ei väsy.
Vaikka mieheni on minulle vuosia yrittänyt sanoa, ettei aina tarvitse, en ole osannut pysähtyä. En osannut ottaa omaa-aikaa sohvalla.
Ennen kun oli pakko.
Heikkouden häpeä
Eihän reipas tyttö tarvitse apua.
Heikkous hävettää liikaa.
Muiden silmissä hän on tehopakkaus, joka jaksaa, puhuu, hoitaa ja hymyilee. Uusi ei pelota- vaikka todellisuudessa se lamauttaa.
Maailma on mustavalkoinen, joko onnistut tai epäonnistut.
Kun keho pakottaa pysähtymään
Nyt Lonkan nivelrikko on tehnyt sen, mihin minä en itse pystynyt.
Se pakotti myöntämään, että tarvitsen muita.
Minun ei enää tarvitse kantaa kaikkien murheita.
Nyt minun täytyy pitää huolta itsestäni.
Suojakuori murtuu
Rakensin suojakuoren, joka kesti vuosia.
Kunnes eräänä päivänä se mureni.
Itkin ulvoen ja tajusin jotain tärkeää.
Tämän myöntäminen- Oman jaksamattomuuden tunnustaminen- on todellista reippautta.
-2.jpg)
.jpg)
-5.jpg)
.jpg)
-4.jpg)
