Suorittajasta eroon
toukokuuta 10, 2019
Hellou,
Jälleen on perjantai.
Miten aina voi olla maanantai ja sen jälkeen tulla perään heti perjantai.
Tuntuu että viikot menee todella kovaa kyytiä.
Viime viikonlopun vapaat meni siivotessa.
Varastohamstraaja
sai varastoja tyhjemmiksi ja tarpeettomat tavarat kierrätettyä.
Hyvä minä!
Suorittaja tyyppi,
Täydellisyyden tavoittelija, kontrolloija,
tunteina tyytymättömyys, riittämättömyys, hyväksytyksi tuleminen.
Saa aikaiseksi paljon asioita, melkeinpä niin että ulkopuolisen silmin asiat näyttää
elämä täydelliseltä, järjestelmälliseltä, siistiltä. aikaan saavalta. No huh huh.
Suorittaja tyyppi ei osaa rentoutua ja
nauttia elämästä niin kuin pitäisi, vaan tekemättömät asiat kummittelee mielessä.
Epävarmuus ja arvottomuuden tunne luovat mielikuvan siitä, että elämää on pakko suorittaa, jotta olisi muiden silmissä riittävä ja yhteiskuntakelpoinen.
Yöpaita päivä on ihan kauhistus.
Vaikka monesti vapaapäivän aamun aloitan
yöpaita päällä, olen tiskannut, imuroinut, pessyt lattiat,
pessyt pyykkiä, kuljettanut tavaroita omiin paikkoihin.
Ruokkinut koiran, käyttänyt sen ulkona,
keittänyt itselleni kahvit jotka voin nauttia suihkun jälkeen.
Normaalina työpäivänä jatkuu näin...
(joka päivä ei pestä lattioita, mutta imuroin melkein joka päivä)
Istun ja juon kahvin, laitan ehkä sarjan pyörimään jota seuraan.
Samaan aikaan käyn somen läpi.
Melkein samalla tukka kuntoon ja meikki naamaan.
Vaatteet päälle ja töihin.
Vapaapäivänä jatkuu näin..
Istun ja juon kahvin, laitan ehkä sarjan pyörimään, jota seuraan.
Samaan aikaan käyn somen läpi.
Vielä neljäs ruokaohje, mitähän sitä tänään syötäisiin.
Tukka kiinni ja pieni ehostus naamaan ja
ruokaa valmistamaan.
Ja mitähän hyvää tekisin jälkkäriksi :DD
Istun tietokoneelle, kirjoitan ylös ajatuksiani.
Välillä tässä voi mennä enemmän aikaa, välillä vähemmän.
Tämän jälkeen jatkan kotihengettärenä olemista.
Kaunis kultainen keskitie
Takaraivossa tykyttää tunne etten ole mitään tehnyt
En osaa istua tekemättä mitään, tekemättömät asiat vain kummittelee mielessä.
Kuitenkaan kukaan ei vaadi minua tekemään koko ajan
paitsi minä itse.
Kiukku meinaa nostaa päätään, saamattomuus.
Suorittaja tyyppistä eroon
opettelee nauttimaan läsnäolosta ja hölläämään liian kireetä nutturaa.
Opetella lepäämään ja rentoutumaan.
Nauttimaan arjesta ja sen tuomista hetkistä.
Irrottamalla narut joilla hallita.
Antaa lupa epäonnistumisille.
Olen joskus ollut ylisuorittaja,
joka ilta vaikka kello oli jo paljon, oli keittiö siivottava kuntoon.
Onhan siistiin keittiöön ja aamuun mukavampi herätä.
Kunnes mieheni voimalla pääsin tavasta eroon.
Nyt voin siivota keittiön ruokailun jälkeen
tai vaikka seuraavana aamuna.
Yritän kuitenkin lasten ja miehen avustuksella
eli jakamalla kotityöt saattaa se siistiksi.
Antamalla toisten tehdä se omalla tavalla.
Ei ollut helppoa antaa muiden tehdä,
itse kun teki, teki oikein.
Laita lapsi asialle ja tee itse perässä.
En pidä itseäni silti onnettomana tyyppinä,
joka vain suorittaa ja on tyytymätön itseensä.
Ehkä ennen olen voinut ollakin,
kunnes masennus herätti minut kuin unesta.
Olen suunnitellusti opetellut pois suorittamisesta.
Oikealla tavalla se on tervettä,
muuten en pitäisi kodista tai perheestäni parasta huolta.
Hyviä voimalauseita vaalin joka päivä,
tästä saa muistutuksen muutoksesta, jonka aioin pitää.
Nauti hetkestä, rakastu arkeen.
Pitkä matka on tultu tähän pisteeseen,
matka jatkuu, tarkoituksena löytää se kultainen keskitie
ja ottaa rennommin ja voin välillä sortua inhimillisiin virheisiin.
Kuitenkin elää elämää.
7 comments
Mä niin tunnistin itseni tästä! Tiedätkö, olen opettelemalla opetellut ottamaan rennommin ja välillä se onnistuu, välillä ei ;D Viime aikoina olen yllättänyt itseni pötköttelemällä viikonloppuna sängyssä TUNNIN heräämisen jälkeen! Vähän tulee kyllä huono omatunto vieläkin... Olen kyllä varmasti mukavampi perheenjäsen kun vähän hellitän välillä. Mutta jos jotain tiettyä hommaa haluaa saada aikaiseksi, niin silloin voi taas ottaa suorittajaminän käyttöön ja kyllä alkaa tapahtua!! Mukavaa (ehkä rentoa?) viikonloppua ❤❤
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä. Kun kukaan ei anna pisteitä siitä vaikka kuinka olisi tehokas. Työjutut ja tehtävät asiat on hyvä hoitaa ripeästi suorittamalla. Muuten on hyvä opetella höllöämään ja huomaamaan arkea paremmin. On kuule töitä tämä ilta ja huominen, joten sunnuntaina pitää hoitaa äitienpäivän jutut pois. Se siitä rentoulusta ;D
PoistaMun suorittamispakkomielle oli perua lapsuudesta, jolloin "joutenolo oli syntiä" ja äitipuolen valvovan silmän alla mun elämä oli pelkkää lattioiden luuttuamista, jalkalistojen pyyhkimistä, tuhansien omppukilojen ja marjalitrojen keräämistä, niiden perkaamista, mehustamista ja ihan kaikkea mahdollista siinä määrin, että nykypäivänä sellaisestai varmaan vanhemmat joutuisi johonkin edesvastuuseen. (Jälkeenpäin olen lukenut tunnelukoista, joista tunnistin samantien Vaativuuden tunnelukon, joka on mun hallitsevin lukko).
VastaaPoistaVaikka mun pois kotoa muutettuani kukaan ei enää mitään vastaavaa vaatinut, jatkuva tekeminen jäi päälle, enkä uskaltanut ottaa rennosti hetkeäkään kunnes mies alkoi aivopestä siihen, että oikeasti kukaaan muu ei multa vaadi mitään muuta kuin minä itse. Ja että ihmisen pitää välillä myös vaan olla.
Nyt jo osaan. Jopa siinä määrin, että pikkasen useammin voisin ihan vaikkapa vaan sitä siivousta suorittaa :D. Mutta omppuja ja marjoja en kerää vieläkään. Kaupasta ja torilta onneksi saa.
Ymmärrän siis hyvin mistä puhut.
Hyvää äitienpäiväviikonloppua!
Tunnistin kyllä itseäni tuosta tekstistä, hui apua! Sen olen sentään oppinut, että kun olen vapaalla, niin olen vapaalla ja keskityn vain olemiseen.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua sinulle Marika <3
Tuttuja ajatuksia, ehkä ne on meille naisille tyypillisiä asioita.
VastaaPoistaHyvä kuitenkin koittaa muistaa myös armollisuus ja se että osaa myös hellittää ♥
Tekstisi voisi olla minusta nuorempana.
VastaaPoistaSilloin on jo pitkällä, kun tiedostaa asian, kuten sinä.
Itse opin antamaan muidenkin osallistua kotitöihin, kun arvostamani ihminen sanoi minulle "laiskalla äidillä on ahkerat lapset ja mies". Tuon viisaan ihmisen pointti oli, että tekemällä kaiken itse, epäsin lapsilta onnistumisen riemun.
Hyvää viikonloppua ja äitienpäivää Marika!
Olen ollut vähän tuollainen nuorempana mutta en enää nykyään. Olen osannut karsia tuota pois ja elää nykyään rennommin. Hyvää äitienpäivää <3
VastaaPoista★ Kaunis kiitos viestistäsi ★