En jaksa enää olla REIPAS TYTTÖ
Oli ensimmäinen ajatus kun aloin tätä työstämään ja kirjoittamaan ulos.
Mummuni oli minun idoli. Hän oli todellinen reipas tyttö. Käveli sodan aikana karjalasta pakoon niin että kengät kului puhki. Tyttö joka teki paljon ja kokoajan. Mummu hoiti perheen, johon kuului siihen aikaan myös isovanhemmat ja kodin sekä työn kenkätehtaassa. Ihan pääsääntöisesti aivan kaiken. Siinä missä piti hakata polttopuita tai leikata nurmikko. Mummu oli se joka ne teki. Välillä leipoi tai teki aina ruokaa, mutta aina otti syliin.
Mummuni oli maailman ihanin ihminen joka kasvatti minut. Tomeran pienen tytön, jolle opetti kaiken. Joka pärjäsi ihan hyvin koulussa eikä joutunut koskaan hankaluuksiin. Lapsen josta ei tarvinnut olla huolissaan. Siinä missä pienen kymmenenvuotiaan olisi ollut hyvä olla vielä lapsi. Minä hoidin kotia ja naapuruston pienempiä lapsia. Kun olin yksitoista vuotias äidille syntyi pikkuveli, uuden miesystävänsä kanssa ja muutaman vuoden päästä siitä pari muuta poikaa joita isosiskona vein tarhaan ja hain sekä siivosin kotia tai tein pojille ruokaa. Osasin myös ommella tai leipoa, olihan mummu minua opettanut. Olin aika tomera lapsi josta kasvoi tomera aikuinen.
Sain ensimmäiseen työpaikkaani jo 13- vuotiaana. Siivoamalla tehtaiden toimistotiloja iltaisin tienastin omaa rahaa ja kävin samalla ylä-astetta. Peruskoulun jälkeen sain puhelinvaihteesta toimistotöitä. Olinhan itsenäinen ja vahva nuori nainen, ikää 15- vuotta. Vuosi oli silloin 1988.
Kun löysimme vuonna 1990 sitten mieheni kanssa toisemme. Aloitimme perhe-elämän. Osasinhan jo kaiken. Hoidin kodin, työt, lapset, ruoan sekä pyykit aivan kaiken. Kuuluihan se minulle, reipas tyttö kun olin. Koti oli siisti ja kauniit lapset joilla oli puhtaat vaatteet sekä ruokaa pöydässä. Mutta mieheni kanssa minun ei tarvinnut olla ikinä se reipas, riitti että olin vain oma itseni.
-2.jpg)
Reipas tyttö on oma-aloitteinen, aktiivinen sekä aivan liian kiltti sekä tunnollinen. Tekemällä kaiken niin ettei kukaan pääse sanomaan että jotain jäi tekemättä. Olemalla aina ajoista paikalla ja hoitamalla kaiken sovitun.
Olinhan aina tottunut painamaan satalasissa ja aivan liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa jaksoi tai ei. Aina olen muistanut hymyillä kauniisti niinhän reipas tyttö aina tekee. Eikä ole ikinä väsynyt.
Vaikka mieheni on minulle jo monia vuosia koittanut saada ymmärtämään ettei aina tarvitse. En ole antanut itselleni siihen mahdollisuutta. En osannut ottaa omaa-aikaa sohvalla. Ennen kun nyt on pakko.
Ehei ei reipas tyttö tarvitse apua, ei, koska häpeä olla heikko on aivan liian suuri. Pitäähän muut häntä aikaansaavana tehopakkauksena, joka puhuu paljon ja aina myös vieraille. Uusi ei pelota vaikka se todellisuudessa lamaannuttaa. Kunnes muistan olla se reipas tyttö.
Omasta näkökulmasta elämä on mustavalkoista, joko sitä onnistuu tai epäonnistuu, vaihtoehdot ovat tasan nämä. Nyt kun minulla on tämä nivelrikko olen joutunut myöntämään että tarvitsen todella paljon toisia ja minun ei tarvitse kantaa muiden murheita vaan nyt on vain pidettävä huoli pelkästään itsestäni.
.jpg)
Suojakuori se olla pitää. Kunnes se yhtenä päivänä mureni ja itkin ulvoen ja tajusin että tämän tunnustaminen ja oman jaksamattomuuden tajuaminen on todellista reippautta kerrakseen.
Reipas tyttö Marika
-5.jpg)
.jpg)
-4.jpg)
-7.jpg)
.jpg)
-5.jpg)
