SÖPÖ SININEN PÖYTÄLAMPPU

 Moikka,

Käyn melko usein kirpparilla. Meillä on täällä todella valoisa ja siisti itsepalvelukirppari. Siellä tekee toisinaan aivan mielettömiä löytöjä. Toisinaan lähden tyhjin käsin. Tarkoitus ei ole aina vain ostaa jotain.

Osa on niitä mitä ei osannut edes odottaa löytävänsä ja osa on niitä mitä hakemalla hakee. Kaikki ostot on ihan omaan käyttöön. Lisäksi olen löytänyt itselleni upeita käyttövaatteita.

Pidän Vero Modan vaatteista ja niiden mallit sopii minulle kun olen näin lyhyt. Viime kierroksella löysin kahdet housut joita vielä myydään liikkeissä, vaikka sillä ei ole mitään väliä itselleni, koska en seuraa muotia. Toki Vero modan ruutupusakka oli myös 7 euron kirppislöytö ja on ollut hyvä näillä keleillä autoillessa.

Mutta toisinaan vastaan tulee jotain ihanan söpöä ja vaikka tiedostan etten voi kaikkia söpöyksiä vain ostaa, joku jää suoraan koriin yhtään sen ajattelematta onko siinä järkeä tai tarvitsenko sitä. 

Pienistä kirppislöydöistä se ilo syntyy.

Pieni ilo tuo isomassa mittakaavassa tuo ison ilon. Jos olen näin hypeissä yhdestä pienestä sinisestä vekkivalaisimesta se ei ole keneltäkään pois. Olen siitä hypeissäni keneltäkään lupaa kysymättä tai peittelemättä iloani. Olemalla vain oma itseni.

SÖPÖ SININEN PÖYTÄLAMPPU

Siinä se laatikko oli, alahyllyllä 8 euron hintalappuineen. Artilux Kulan poytälamppu luki laatikossa.  Otin käteen ja katoin, palautin takaisin hyllyyn ja jatkoin matkaa. Hetken päästä palasin takaisin ja muistin oman vaaleanpunaisen lampun joka minulla oli varmaan 10- vuotiaana omassa huoneessani. Pidin silloin tyttöjutuista ja vaaleanpunaisesta. Pyysin äitiä maalaamaan seinänkin kokonaan vaaleanpunaiseksi. Toki ehkä outoa koska en ikinä pukeutunut kuin tyttö, en pitänyt rimpsuista tai mekoista. Hiuksetkin pyysin äitiä leikkaamaan lyhyeksi. Enkä oikeastaan ikinä meikannut. Paitsi yhdessä vaiheessa silmät piti rajata mustiksi. 

Onko tämä nyt pitkähiuksisena ja ehkä jo vähän mekko ihmisenä mummuilun vai tyttöilyn aika. Toivottavasti ei :D

Mutta siihen söpöön siniseen Kulan merkkiseen pöytälamppuun.

Otin illalla kun töistä palasin kuvan kun olin lampun koonnut ja polttimon laittanut ja vasta aamulla huomasin ettei lampun kupu ollut oikein laitettu, no näitä sattuu tekevälle.

Mutta värit! Olen oikeasti huono ottamaan värejä vastaan ja kun petivaatteita vaihtaessa silmiini osui;  siitä jäätävästä tyynyliina kokoelmasta mitä olen kaappiin ostellut,  nämä Vallilan tyynyliinat olikin yhteinen kompo aika maittava vai mitä mieltä olet?

Alkaako tästä aikakausi jossa elämääni saapuu värejä. Onko pitkä kylmä luminen talvi aiheuttanut sen että jotain pientä väriä voisi kotiini tulla.

Olihan pääsiäisen ja keltaisten narsissien väri miellyttävää ja keväistä pitkästä aikaa. 

No katsotaan nyt, ehkä vähän vain <3